The Tundra Tabloids republishes the article :

Why Supporting Unilateral Palestinian Independence Is A Deadly Mistake by Barry, but in Finnish, for the benefit of the TT’s readers from Finland. Spread it far and wide my fellow Finns. KGS

Miksi Palestiinan valtion unilateraali julistaminen on kuolettava erehdys

Barry Rubin

Elinkautista israelilaisessa vankilassa istuva Marwan Barghouti, Länsirannalla toimivan aseellisen ryhmän (Tanzim) johtaja on ilmoittanut, että jos USA päättää kumota Palestiinan valtion yksipuolisen perustamisesityksen YK:ssa niin seurauksena on massiiviset mellakat. Alleviivatakseen uhkaustaan hän kutsui sellaista päätöstä ”historialliseksi, kuolettavaksi virheeksi”.

Kun hän sanoo ”kuolettava”niin hän tarkoittaa juuri sitä. Barghouti on vankilassa siksi, että hän organisoi massiiviset päivittäiset mellakat sen jälkeen kun Palestiinalaishallinto (Palestinian Authority, PA) vuonna 2000 hylkäsi kompromissirauhan joka olisi antanut palestiinalaisille oman valtion. Uhkauksen sanoma siis on, että palestiinalaiset ovat taipumattomia ja aloittavat sodan jos eivät saa kaikkea haluamaansa.

Se on terroristien perustaktiikkaa: ” Anna minulle kaikki mitä haluan, niin että voin myöhemmin tuhota sinut helpommin – muuten tapan sinut pikemmin”. Tätä taktiikkaa rohkaisee länsimaiden hallitusten usein käyttämä peruslinja: ”Me tunnemme tuskanne, ymmärrämme että olette uhri, ja annamme teille niin paljon kuin voimme”. Nämä myönnytykset hylätään terroristien puolelta riittämättöminä, ja sen jälkeen vaaditaan lisää.

Useimpien läntisten tarkkailijoiden mielestä tässä ei ole järkeä. Eivätkö palestiinalaiset olekaan epätoivoisesti pyrkimässä saamaan omaa valtiota, ja lopettamaan kauheaa ”miehitystä”? Todellisuudessa Israel vetäytyi täydellisesti Gazasta kuusi vuotta sitten, ja PA on hallinnut lähes kaikkia Länsirannan palestiinalaisia viimeiset 17 vuotta. Palestiinalaishallinnolla ei ole kiirettä sopimukseen useista syistä.

Ensinnäkin maltilliset ovat Palestiinalaishallinnossa hyvin heikkoja verrattuna radikaaleihin, jotka yhä johtavat pääpuolue Fatahia. Toiseksi, PA kilpailee edelleen islamistisen Hamasin kanssa, joka hallitsee Gazaa ja pyrkii osoittamaan sotaisuutensa. Kolmanneksi, oikeastaan mitään ei ole tehty palestiinalaisten valmistelemiseksi kompromissirauhaan ja kahden valtion ratkaisuun Israelin naapurina. Lopuksi, useimmat palestiinalaisten johtajat ajattelevat yhä että täydellinen voitto ja Israelin hävittäminen on mahdollista, toivottavaa ja oikeudenmukaista. Monet länsimaissa – tarkoituksella tai ei – rohkaisevat viimeksimainittua käsitystä Israelia koskevalla vihamielisellä politiikallaan ja uskomuksillaan.

Se ei tarkoita että Israel olisi valmis luopumaan kaikesta, tai että sen menettely olisi virheetöntä. Kuitenkin mieliala Israelissa on viimeiset yli 12 vuotta olut myönteinen ja jopa innokas kestävälle ja vakaalle kahden valtion ratkaisulle. Rajakiistoista ja muista aiheista voidaan neuvotella, ja ne voidaan ratkaista molemminpuolisin kompromissein ja myönnytyksin.

Palestiinalaishallinto on vuodesta 1993 tehnyt useita sopimuksia Israelin kanssa. Se lupasi tehdä monia asioita vastineeksi Gazan ja merkittävien Länsirannan osien hallinnasta, miljardien dollarien avusta, asetoimituksista, kymmenien tuhansien palestiinalaisten paluusta itsehallintoalueille ja muista eduista. Palestiinalaishallinnon lupaukset sisälsivät israelilaisten tappamiseen kehottavan vihakiihotuksen lopettamisen, terrorismin lopettamisen, ja aidot neuvottelut kattavan rauhansopimuksen aikaan saamiseksi.

Sen jälkeen kun Hamas aloitti joulukuussa 2008 hyökkäyksen Israeliin raketein ja kranaatein, Palestiinalaishallinto on kuitenkin kieltäytynyt neuvottelemasta Israelin kanssa. Kun presidentti Barack Obama syyskuussa 2009 ilmoitti että hän haluaa suorat neuvottelut Washingtonissa, Palestiinalaishallinto kieltäytyi. Kun Israel vuonna 2010 Obaman pyynnöstä jäädytti kaiken asutustoiminnan 9 kuukaudeksi, Palestiinalaishallinto jälleen kieltäytyi neuvotteluista.

Sen sijaan PA aloitti uuden strategian. Miksi neuvotella kompromissista Israelin kanssa, kun voidaan mennä YK:hon ja saada itsenäinen valtio ilman mitään myönnytyksiä? Ei mitään tarvetta päästä sopimukseen Israelin kanssa rajoista, pakolaisista, Itä-Jerusalemista, turvatakuista, konfliktin täydellisestä lopettamisesta tai Israelin tunnustamisesta juutalaisvaltioksi (vaikka Palestiinan perustuslaki sanoo että Palestiina tulee olemaan islamilainen arabivaltio). Ei tarvita kuin YK:n yleiskokouksen äänestys!

Tämä ei tietenkään olisi ratkaisu konfliktiin vaan keino välttää neuvotteluratkaisu. Se ei ole keino lopettaa konflikti, vaan varmistaa että konflikti jatkuu, ja enemmän ihmishenkiä menetetään molemmin puolin.
Kaiken taustalla oleva ongelma on siinä, että Palestiinalaishallinto ja sen liittolaiset arabi- ja muslimienemmistöissä maissa haluavat pyyhkiä Israelin kartalta. Jos ne haluaisivat saada Palestiinan valtion Israelin kanssa tehtävällä sopimuksella, niin se tavoite voitaisiin saavuttaa muutamassa kuukaudessa. Mutta koska sellainen järjestely estäisi etenemistä lopulliseen tavoitteeseen, se ei ole toivottava.

Oletetaan että YK suostuisi tunnustamaan Palesiinan valtioksi, mikä tarkoittaisi että turvallisuuneuvosto hyväksyisi asian ja yleiskokous äänestäisi sen puolesta. Mitä tapahtuisi? Välittömästi sen jälkeen Palestiinan valtio menettäisi kaiken kiinnostuksensa sopimukseen Israelin kanssa. Sen sijaan se voisi yrittää aseiden tuomista ulkomailta, sallia arabiarmeijat maaperällään, ja sallia terroristien hyökkäykset rajan yli Israeliin. Gazassa juutalaisten kansanmurhaa avoimesti vaativa Hamas olisi käytännössä osa kansainvälisesti tunnustettua hallitusta.

Jos Israel sitten vastaisi hyökkäyksiin, Palestiinan valtio vetoaisi YK:hon ja julistaisi Israelin olevan laiton hyökkääjä. Silloin yleiskokouksen automaattinen enemmistö (islamilaiset valtiot, vasemmistodiktatuurit) tukisi sitä riippumatta siitä mikä tilanne olisi. Mahdollisuus todellisiin neuvotteluihin – vielä vähemmän rauhansopimukseen – siirtyisi vuosilla. Lähi-idässä joka on monin paikoin menossa kiihtyvällä vauhdilla kohti vallankumouksellista islamismia, yleisesti heikentyvä turvallisuustilanne yhdessä Palestiinan uuden kehityksen kanssa johtaisi sotaan.
YK:n tällainen toiminta ei suinkaan auttaisi tilannetta, vaan todennäköisesti johtaisi rauhanmahdollisuuden pienentymiseen, neuvotteluratkaisun mahdollisuuden menettämiseen, ja lisääntyvään verenvuodatukseen.