This is a translation into Finnish by JS of Bat Ye’or’s seminal piece concerning the Palestinization of UNESCO. KGS
UNESCOn palestinisoiminen
Bat Ye’or (marraskuu 2011)
Tammikuussa 1981 Islamilaisen yhteistyöjärjestön (Organization of Islamic Cooperation, OIC) huippukokous Mekassa julisti, että “muslimikansojen tulisi nähdä Palestiina perustavaa laatua olevana asiana”. Siitä ajankohdasta alkaen myös Eurooppa kiiruhti omaksumaan tämän tien, ryhtyen palestinisoimaan Euroopan kulttuurista, sosiaalista ja ennen kaikkea poliittista elämää.
Kolmen vuosikymmenen ajan Eurooppa on totellut OIC:tä orjamaisesti. EU on samalla luonut itselleen mittavan ongelman, joka kuluttaa ja tuhoaa sitä. EU teki Palestiinasta kansainvälisen politiikkansa keskiön, ja teki sunnitellusta Palestiinan valtiosta rauhan ja universaalin harmonian symbolin. Maailma ei saisi kokea ”oikeutta” ennen sen syntymistä. Ainoa este tähän paratiisiin pääsylle on macchiavellinen Israel. Israel alistaa ja hyväksikäyttää Palestiinaa joka puhtaana, rauhantahtoisena uhrina on maailmanlaajuisen oikeuden sanansaattaja.
Eurooppa ei vielä uskalla käyttää asevoimaa Israelia vastaan, jonka olemassaoloa se väittää puolustavansa samalla kun se kehottaa Israelia tekemään itsemurhan. Eurooppa taistelee Israelia vastaan natsien pahamaineisin asein – kieltämällä Israelin olemassaolon oikeutuksen, ryöstämällä siltä historian, häpäisemällä sitä propagandalla ja vihalla, ja yrittäen tuhota sen talouden boikoteilla, syrjinnällä ja sanktioilla (BDS). Tässä tarkoituksessa EU rohkaisee kansainvälistä vihakiihotuskampanjaa rahoittamalla Israelin vastaisia hallituksista riippumattomia organisaatioita ja eturyhmiä. Eurooppa väittää että juutalaisuuden läsnäolo sen ikiaikaisessa kotimaassa, Juudeassa ja Samariassa, on ”miehitystä” – kolonisaatiota. Tällä tavalla Israelista on tullut valtio joka miehittää omaa historiallista kotimaataan.
Orwellilaista kieltä käyttäen propagandistit puhuvat ”Israelin miehityksestä Palestiinan maassa” – jonka alkuperäinen nimi on Juudea. Mutta propagandistit eivät kerro Palestiinan juutalaisiin vuosisatojen kuluessa kohdistetuista etnisistä ja uskonnollisista puhdistuksista jotka toteutettiin sodilla, karkotuksilla, ja ihmisyyttä polkevalla apartheidhallinnolla. Euro-jihadistit puhuvat mieluummin ”palestiinalaisten vastarinnasta” kuin heidän terrorismistaan joka on levinnyt koko planeetallemme. Palestiinan nimissä EU on käyttänyt kaikkia keinoja pakottaakseen Israelin itsetuhoon. Se tuho johtaisi ”oikeuden ja rauhan” aikakauteen maailmassa, samalla tavalla kuin Auschwitzin ruumishuoneet.
Mitä palestinisointi merkitsee ? Se merkitsee Israelin korvaamiseksi perustettua kansaa, joka kaappaa Israelin historian ja samalla sen legitimiteetin. Palestinisoinnista seuraa Israelin, tuon ”Palestiinan alueelle ja sen historiaan tunkeutuneen ihmisyyden vastaisen tunkeilijavaltion” delegitimointi.
Historian palestinisointi kieltää Israelin identiteetin, kulttuurin, historian ja ihmisoikeudet sen omassa kotimaassa johon lukeutuvat Juudea, Samaria ja Jerusalem. OIC:lle tämä kieltämisen prosessi on olennainen osa islamilaista teologiaa, jonka mukaan Raamattu on vain Koraanin vääristelty versio. Islamin mukaan raamatullinen historia on islamilaista historiaa, ja raamatulliset henkilöhahmot joita esitellään kirkoissa ovat kaikki muslimiprofeettoja, joilla ei ole mitään yhteyttä Raamatun kertomiin faktoihin.
Tämä näkökulma selittää pyrkimyksen islamilaistaa juutalaisuuden ja kristillisyyden uskonnollinen perintö. Se edustaa lähestymistapaa johon sisältyy näiden kahden uskonnon identiteetin kieltäminen, sillä kristinusko katsoo periytyvänsä juutalaisuudesta jonka pyhät kirjoitukset se on omaksunut itselleen. Jos Raamattu on todellisuudessa islamilainen kertomus, niin ei vain juutalaisuus vaan myös kristinusko on islamin vääristelyä. Raamatun historian kiistäminen, johon Eurooppa on liittynyt väittämällä että Israel on kolonisoiva tunkeilija omassa kotimaassaan, kiistää juutalaisten historiallisen oikeuden omaan kotimaahansa. Tässä tulee samalla kiistetyksi myös kristillinen historia, ja samalla vahvistetaan Koraanin tulkinta joka kieltää sekä Tooran että evankeliumien historiallisuuden.
Jos Israelin ja evankeliumien historiaa ei koskaan ole ollut, vaan on ainoastaan Ibrahimin, Ishmaelin, Issan (Koraanin Jeesus) historia, ja jos kaikki raamatulliset kuninkaat ja profeetat olivat muslimeja, niin minkä varaan Länsi on perustettu? Eikö se olisi Koraani? Se on looginen johtopäätös kun Eurooppa, raivoissaan juutalaisten paluusta Jerusalemiin vuonna 1967, tarkoituksellisesti päätti kieltää heiltä heidän muinaisen pääkaupunkinsa. Eurooppa osoitti juutalaisten perinnön niille, jotka hyökkäyssodalla olivat laittomasti miehittäneet Jerusalemia vuodesta 1948, karkottaen sieltä kaikki sen juutalaiset asukkaat ja ryöstäen heidän omaisuutensa.
Jos israelilaiset ovat vieraita kolonialisteja, miehittäjiä omassa maassaan, se tarkoittaa että heillä ei ole mitään menneisyyttä eikä mitään historiaa, ja jos juutalaisuus on vain valheiden kudos, niin silloin sama pätee kristinuskoonkin. Jos Israelia ei koskaan ollut menneisyydessä, niin sen nykyaikainen jälleenperustaminen on vain kolonialistinen petos, jolla vallataan maata johon sillä ei ole mitään historiallisia, uskonnollisia tai kulttuurisia siteitä. Tällöin sen tuhoaminen on oikeutettua. Jos taas historia todistaa päinvastaista, silloin Euroopasta tulee halukas vastuullinen uuteen kansanmurhaan – juutalaisen kansakunnan menneisyyden pois pyyhkimiseen, jonka tarkoituksena on hävittää sen legitiimisyys ja sen ihmisoikeudet sekä uskonnolliset, kulttuuriset ja historialliset oikeudet. Tässä heijastuu Euroopan kansojen ja Euroopan komission osallistuminen Israelin hajottamiseen tähtäävään vihakiihotukseen organisoimalla ja rahoittamalla sitä.
Euroopan palestinisoiminen ei tarkoita ainoastaan Euroopan teologista islamisointia palestinismin kautta. Palestinismi on jihadiin sisältyvä Israelin hävittämisen ideologia, jossa kielletään juutalaiselta kansalta alueellinen suvereniteetti, historia ja kulttuuri. Palestinismi on myös vainoharhaista ja pakonomaista tarvetta ahdistaa Israelia samalla selittäen, että se tapahtuu Israelin parhaaksi. Uskotellen että Palestiinan asia on rauhan ja oikeudenmukaisuuden asia, Eurooppa investoi valtavasti energiaa, miljardeja euroja ja kaikki keinonsa ajaakseen Israelin takaisin vuoden 1948 linjoille jotka se tietää mahdottomiksi puolustaa. Sadat tuhannet kirjat, syytökset ja puheet peittävät faktat ja edistävät tätä politiikkaa.
Palestiinalaisuuden perusta natsismissa: Krisitillisyyden de-judaisointi
Palestiinaa koskeva Kairon julistus vuodelta 2010 leimaa Israelin arabeille kuuluvien maiden miehittäjäksi, kolonisoijaksi ja apartheidin edistäjäksi. Saman aikaan palestiinalaiset ovat viattomia uhreja jotka vastustavat miehitystä ja tavoittelevat vain turvallisuutta, oikeutta ja rauhaa. Ei ole yllättävää, että Kairon julistus tuomitsee sellaisen kristillisen teologian joka perustuu Raamattuun tai raamatulliseen uskoon ja historiaan, joka oikeuttaa Israelin olemassaolon. Mitä jää jäljelle kristillisestä teologiasta, uskosta ja historiasta jos heitämme menemään Israelin ja Raamatun? Onko kristitty palestinismi naamiona natsismille, jonka avulla aikoinaan suunniteltiin häivytettävän kristillisyyden juutalainen tausta?
Kairon dokumentti päättyy kaikille ihmisille, yrityksille ja valtioille kohdistettuun kehotukseen osallistua boikotointi-, syrjintä- ja pakotekampanjaan (BDS) Israelia vastaan. Tämä kehotus on linjassa Islamilaisten maitten yhteistyöjärjestön (OIC) kanssa. Se vastaa myös niiden Euroopan aiempien johtajien käsitystä, jotka ovat vastuussa Eurabian nykyisestä tilanteesta.
Miten al-Qudsin – muslimien Jerusalemin – valinta vaikuttaa Euroopan identiteettiin, sen oman historian arviointiperusteisiin ja sen maahanmuuttopolitiikkaan? Eurooppa, joka valitsi al-Qudsin ja hylkäsi Jerusalemin, on hylkäämässä oman identiteettinsä perustan. Se kieltää Raamatun joka ei ole pelkästään uskonnollinen kirjoitus, ja joka määrittelee monet universaalit arvot. Raamattu on kristityille kronikka Jeesuksen ja kristinuskon tulemisesta joihin se huipentuu. Jos ei olisi ollut juutalaista kansaa eikä raamatullista historiaa tai geografiaa, ei olisi myöskään kristinuskoa. Silloin juutalaisuus ja kristillisyys olisivat pelkkä valtava herja, ja jäljelle jäisi Koraani ja muslimien Jeesus. Jälkimmäisen eskatologinen tehtävä on kristillisyyden hävittäminen.
Al-Qudsin valitseminen merkitsee Raamatun korvaamista Koraanilla. Eurooppa tietää että Islamilaisten maitten yhteistyöjärjestö (OIC) on päättänyt siirtää pääkonttorinsa Jeddasta al Qudsiin. OIC on katsottu sopivimmaksi instituutioksi edustamaan maailman Kalifaattia, tehtävänään ankkuroida universaali Umma (muslimien maailmanyhteisö) Koraaniin ja Sunnaan (Muhammedin elämään). Mikä kirkko voisi säilyä al Qudsissa? Pyrkiessään tuhoamaan Israelin kristillinen kirkko on tuhoamassa omaa olemassaoloaan.
Kun Eurooppa näin kieltää omat juurensa ja identiteettinsä, ei liene yllättävää että EU on myynyt kansalaisensa halvalla omalla maaperällään. Samalla tavalla kuin EU lakkaamatta ahdistelee Israelia ja uhkaa sen perusteita ja oikeuksia, se myöskin raahaa oikeuteen niitä rohkeita eurooppalaisia, jotka ovat painottaneet omaa identiteettiään, oikeuksiaan ja vapauksiaan. Tämä poliittinen linkki OIC:n ja EU:n välillä ei ole ilmennyt ainoastaan Israelin ja arabien välisen konfliktin yhteydessä. Se on näkynyt myöskin Euroopan sisäisessä politiikassa, koskien muslimien massiivista maahanmuuttoa joka alkoi vuosina 1974-75. Juuri silloin yhdistetty Euro-Arabialainen parlamentaarinen yhdistys (PAEAC) sai alkunsa, tehtävänään välittää Arabiliiton poliittiset vaatimukset Euroopan yhteisölle ja valvoa niiden toimeenpanoa Euroopassa.
Suuntaamalla anti-israelilaisen politiikkansa Eurooppaan EU haluaa hävittää historiallisen nationalismin ja suvereenien valtioiden etuoikeudet, ja luoda tilalle ”tabula rasan” – tyhjän taulun. Tällä se pyrkii siirtämään islamistien (OIC) dominoimalle YK:lle ihmisoikeuksien maailmanlaajuisen hallinnon. OIC kieltää eurooppalaisten perusoikeudet turvallisuuteensa, omaan historiaansa ja ilmaisunvapauteensa. Tätä se verhoaa syyttelemällä islamofobiasta ja vaatimalla kiivaasti monikulttuurisuutta. Lähtökohtanaan jihadin ja dhimmitudin maailma OIC tyrkyttää omia arvojaan eurooppalaisten ja YK:ssa toimivien välikäsiensä kautta. Niinpä tilanne on se, että samalla kun Eurooppa ylpeilee sillä että se on luonut universaalin humanitaarisen hallinnon, niin OIC on ajamassa Koraaniin perustuvia islamilaisia ihmisoikeuksia koko maailmaan.
Kieltämällä Israelin EU kieltää itsensä. Se painottaa kreikkalais-roomalaista perintöään ja eliminoi juutalaiskristillisyyttään miellyttääkseen OIC:ta ja muslimimaahanmuuttajia. Kun EU tekee tämän, se eliminoi raamatullisen ja juutalaisen perustansa ikäänkuin kristillisys olisi tullut maailmaan tyhjästä. Tämä oman identiteetin tukahduttaminen on vain yksi lisämyönnytys islamilaiselle kulttuurille joka on vihamielinen juutalaisille ja kristityille. Tämä on aihepiiri johon ei yleensä haluta ottaa kantaa. Heittää juutalaisuus (Israel) ja kristillisyys (Länsi) historian roskakoriin on sama, kuin poistaa juutalaisilta ja kristityiltä historialliset, uskonnolliset, kulttuuriset, kansalliset ja ihmisoikeudet. Se merkitsee alistumista islamille eli dhimmitudia.
Eurabia ja palestinismi perustuvat samaan hylkäämisen politiikkaan, jota sovelletaan kansallisvaltioiden ja kansallishengen sekä kansallisten kulttuurien tuhoamiseen. Nämä on tuomittu katoamaan globalisoidussa humanitaarisessa utopiassa. Niille yhteiset tekijät ovat (1) sota Israelia vastaan (2) kristillisyyden de-judaisointi (3) Euroopan de-kristianisointi ja (4) yhdistetty EU-OIC politiikka jolla vahvennetaan islamistien monopolisoimaa YK:n hallintovaltaa. Tämä itsetuhoinen lähestymistapa on tyypillistä Euroopalle. Sitä ei esiinny Kiinassa tai Intiassa, tai edes muslimimaissa.
Anarkististen ”Arabikevään” kansannousujen myötä (maaliskuu 2011) USA ja useimmat Euroopan maat Ranskan ja sen ulkoministerin Alain Juppén johdolla ovat sotkeutuneet arabien ja Afrikan heimokonflikteihin, vedoten ”sekaantumisoikeuteen” ja ”suojeluoikeuteen”. Näitä oikeuksia kuitenkin sovelletaan valikoiden, koska niihin ei koskaan vedota vainottujen kristittyjen suojelemiseksi Egyptissä, Irakissa, Turkissa, Algeriassa, Sudanissa, Nigeriassa, Bangladeshissa, Indonesiassa tai Pakistanissa. Niitä ei myöskään käytetä suojelemaan merimiehiä joita somalit ovat silloin tällöin ottaneet panttivangeiksi.
Eurooppa pitäisi groteskina vedota edellä mainittuihin oikeuksiin torjuakseen Israelin vastaista vihakampanjaa, jossa vaaditaan juutalaisia hävitettäviksi. Siihen ei vedota myöskään Gazasta Israeliin ammuttujen rakettikuurojen yhteydessä, tai Euroopan palestiinalaisten liittolaisten ja ”suojeltujen henkilöiden” Israelin siviileihin kohdistamien rikosten yhteydessä. EU ei ole myöskään reagoinut UNESCOn Hebronissa suorittamiin raamatullisten pyhien paikkojen – sekä juutalaisten että kristittyjen – islamisointiin, joka on tapahtunut OIC:n käskystä. Kuitenkin tämä toiminta rikkoo vakavasti juutalaisten ja kristittyjen uskonnollisia ja historiallisia oikeuksia vastaan, ja on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. UNESCOn tekemä Palestiinan tunnustaminen on merkki juutalaisuuden ja kristillisyyden historiallisten ja henkisten juurien maailmanlaajuisesta islamisoinnista, ja vahvistaa Koraanin määräyksen jonka mukaan islamin on oltava muiden uskontojen yläpuolella.
Käännös JS
